Yksi tapa harjoittaa kirjoittamista verryttelymuodossa, on kirjoittaa jatkotarinaa. Tähän toki tarvitsee ainakin yhden kaverin.
Teininä kaverin kanssa kirjoiteltiin useinkin jatkotarinoita. Hyvä puoli niissä on, että jos itsellä tulee tekstissä jumi, voi tarinan lähettää kaverille, joka omalla tavallaan sysää tapahtumat taas liikkeelle. Lisäksi jatkotarinan kirjoittaminen on hauskaa ja jos sen ei ole tarkoitus muuttua julkaisukelpoiseksi, se voi olla vapaamuotoista ja sopivasti aivoja vetreyttävää.
Ajattelin, että voisin jakaa muutamia vinkkejä siitä, miten jatkotarinan kirjoittamista voi lähestyä. Tämä koskee nyt ei-tavoitteellist jatkotarinaa, eli erikseen sitten tilanteet, joissa haluaa kirjoittaa ihan kirjan jonkun kanssa.
Ennen kirjoittamisen aloittamista
Ensiksi tarvitset kaverin, tai useammankin, jos siltä tuntuu. Ehkä alkuun kaksin kirjoittaminen on helpompaa.
Kuten muussakin kirjoittamisessa, seuraavaksi on hyvä kaverin kanssa jutustella siitä, minkätyylistä tarinaa lähteä kirjoittamaan. Murhaa, romanssia, fantasiaa? Toki genre voi olla ihan mitä vain ja muuttua matkalla, mutta alkua helpottaakseen voi olla kannattavaa määritellä tyyli. Tai ainakin niin, että on suunnilleen samalla sivulla kaverin kanssa, ettei toinen ala kirjoittaa kauhua, kun toinen haluaisi vaaleanpunaista pumpulirakkautta.
Toiseksi voi olla järkevää yhdessä sopia joitakin ensimmäisiä hahmoja. Niitä ei välttämättä tarvitse suunnitella kovinkaan paljon, mutta esimerkiksi nimet, iät ja muutamat perusasiat on hyvä olla tiedossa. Toki liikkeelle voi lähteä ihan vain niinkin, ettei mitään hahmoja etukäteen suunnittele, mikä sitten parhaiten kenelläkin toimii.
Teinikaverini kanssa meillä oli tietyt samat hahmot, joita käytimme muissakin teksteissä, joten siinä mielessä molemmille oli selvää, millaisista hahmoista kerroimme. Näiden hahmojen historia juonsi ihan lapsuusajan barbieleikkeihin, jolloin loimme hahmoista ensimmäiset versiot. Jos muuten hahmoja ei tule mieleen, niin sitähän voi kaivella vanhoista lapsuusajan leikeistä ideoita. Kun ne muutamat tyypit on valmiiksi olemassa, on helpompi hahmottaa, miten nämä hahmot reagoivat tapahtumiin ja ketkä ovat päähenkilöitä.
Näkisin myös, että jonkinlainen ajatus juonesta tai muutamasta suuntaviivasta kannattaa olla olemassa. Silloisen kirjoittajakaverini kanssa sovimme, että hahmot lähtevät luksusristeilylle, jossa on inhokkisukulaisia, romansseja ja useampia pysähdyksiä eri maissa. Toisessa tarinassa taas neljä henkilöä lähti ajamaan fillareilla läpi Suomen. Nelikko muodostui kahdesta pariskunnasta, jotka sitten matkan aikana muuttuivat siten, että miehet ja naiset ihastuivat vastaparin puolisoon. Mutta muuten kohtauksia, loppuratkaisua tai muutakaan emme sopineet.
Vuorotellen kirjoittaminen ja sen "säännöt"
Kevyen suunnittelun jälkeen onkin sitten kirjoittamisen vuoro. Tapauskohtaisesti voi sopia minimisivumäärän ja ajan, jona sivut pitää kirjoittaa. Minä olen aina mennyt tilanteen mukaan, mutta toki alustavasti voi sopia jokinlaisia käytäntöjä. Esimerkiksi niin, että yksi henkilö voi pitää tarinaa maksimissaan kuukauden, jolloin se ei niin helposti jää turhaan roikkumaan ja eteneminen ei pysähdy pidemmäksi aikaa. Luonnollisesti nämä aikarajat ovat joustavia kunkin kirjoitustilanteen mukaan.
Tarinaa voi jatkaa niin kauan kuin hyvältä tuntuu, ja kirjoittajistahan se on kiinni, milloin ja millainen loppuratkaisu on. Minä en ole jatkotarinoita ikinä jälkikäteen editoinut, koska usein omalla kohdalla tarinat ovat olleet vain tajunnanvirtaa, joka saa mennä ihan mihin suuntaan vain.
Jatkotarinan voi toki julkaista vaikka omassa blogissaan, jos niin haluaa.
Mielestäni jatkotarinan kirjoittaminen voi olla myös opettavainen kokemus siinäkin mielessä, että silloin näkee toisen kirjoittajan raakatekstiä, ja niistä voi oppia jotain uutta. Koska kirjoittaminen usein tapahtuu yksin, niin vuorotellen kirjoittaminen tuo harrastukseen myös uutta sosiaalista puolta.
Ennen kaikkea yhdessä kirjoittaminen on kommunikointia. Se on tarinan kommunikointia, mutta myös kirjoittajien ajatusten vaihtoa. Sen kautta voi syventää kaveruutta, ja se voi toisaalta toimia inspiraationa omiin kirjoituksiin.
Yhteenveto
Tiivistys: etsi kirjoituskaveri. Sopikaa tekstin tyyli, muutamia aloitushahmoja, vähän juonen raakaversiota, jotta tiedätte, mitä hahmot voisivat alkaa tekemään, jos tarkoitus ei ole kuvata vain arkea. Sopikaa minimisivumäärä ja maksimiaika sivumäärän kirjoitukselle, mutta ottakaa oma tilanteenne huomioon. Sopikaa yhdessä sellaiset säännöt, jotka sopivat molemmille. Heitelkää ideoita, mihin tarinaa voisi viedä, jos tuntuu, ettei yksin viitsi/osaa jotain päätöstä tehdä. Jatkakaa niin kauan, kun hyvältä tuntuu. Ja ennen kaikkea fiilistelkää ja kokeilkaa kaikkea kivaa kirjoittamisessa.
