Aloitin tuossa seuraavan kirjoitusprojektin. Ideoita oli taas useampia, mutta olen pitkään halunnut kirjoittaa oman versioni jonkinlaisesta haaksirikosta, joten päätin kokeilla, lähtisikö teksti virtaamaan.
Kun mietin, mistä kirjoittaisin seuraavaksi, käyn aina ensin läpi driven ideakansion. Tunnustelen niitä aiheita ja sitä, mikä vetää eniten puoleensa. Jos mikään vanha idea ei vedä, alan keksiä uusia. Haen tuntumaa myös sitä kautta, että millaiseen tilanteeseen ja maailmaan haluaisin itse osallistua. Eli kuvittelen itseni tarinan lokaatioon paikan päälle tarkastelemaan hahmojen toimintaa ja toisaalta myös mietin, mikä kokemus tuntuisi mielenkiintoiselta minulle. En toki oikeassa elämässä haluaisi olla vaikkapa muukalaisinvaasion keskellä, mutta jos sen voi kokea turvallisesti oman näppiksen takaa, niin silloin olen ensimmäisenä jonossa.
Vanhan idean lämmittelyä
Minulla on ollut muutamakin aihio ja tarinan alku haaksirikkoaiheiseen tarinaan, mutta mikään niistä ei ole edennyt kovin pitkälle. Viimeisimmän aloitin muutama vuosi sitten ja sitkeästi avasin tiedoston uudestaan ja uudestaan, mutta mikään siinä ei tuntunut oikealta. Ei se, miten hahmot saarelle päätyvät, ei aloituskohtaus eivätkä edes hahmot. Silti en uskaltanut pyyhkiä tekstiä pois, koska ajattelin, etten voi heittää jo tehtyä työtä hukkaan. Vaikka toki tiedän, että aina tekstiä tulee kirjoitettua enemmän kuin mitä lopulliseen versioon jää, niin silti en osannut luopua.
Kevätlukukauden opintojen valmistuttua minulla oli taas enemmän vapaa-aikaa tehdä omia juttuja, ja otin haaksirikkoaiheen uudestaan käsittelyyn. Viimein ymmärsin ja uskalsin sanoa itselleni ääneen sen, että tämä versio nykyisine hahmoineen ei toimi mistään kulmasta tarkasteltuna. Joten pyyhin kaiken pois, myös hahmojen tiedot Excelistä ja aloitin alusta. Melko nopeasti huomasin, että tämä uusi lähestymistapa ja näkökulma alkoi vetää puoleensa. Myös hahmojen ydinryhmä syntyi todella vaivattomasti, lähes itsestään. Ja samaan aikaan alkoi sormia kutitella lupaavasti, että kirjoittamaan olisi päästävä äkkiä.
Taustatyö ennen varsinaista suunniteluvaihetta
Ennen varsinaisen juonirungon rakentamista tein tällä kertaa kattavamman taustatyön maailman erilaisista saarista ja onnettomuuksista. Päätin siinä samalla, että luon jälleen oman saaren, koska silloin voin tehdä siitä juuri sellaisen kuin tarina tarvitsee. Palatsitarinan jälkeenhän siis ajattelin, että kokonaan omia paikkoja en ihan heti tee, koska se on melkoisen työlästä. Toisaalta nyt on kyseessä vain yksittäinen saari, ei kokonainen valtio. Eli ehkä täytyy muotoilla tuo uudestaan niin, että uutta omaa valtiota en ihan heti ala rakentamaan. En kuitenkaan sano “ei koskaan”, sillä siinä vaiheessa ainakin tietää, miten tulee lopulta käymään.
Taustatyö auttoi merkittävästi siinä vaiheessa, kun aloin luonnostella saarelleni historiaa ja sitä, millä tavoin hahmoni voisivat sinne päätyä. Melko nopeasti kävi myös niin, että jouduin erään taustahahmon “ylentämään” hieman isompaan rooliin, jotta sain kokonaisuuteni toimivaksi. Tämä on kirjoittamisessa mielestäni hauskaa, että vaikka olen ehtinyt tehdä hahmoille tietyt suunnitelmat ja taustat, niin ne saattavat tilanteen niin vaatiessa muuttua merkittävästikin. Eli tietynlainen joustavuus ja avoimuus uusille näkökulmille on tärkeää, jos haluaa kirjoittaa tarinoita.
Paransin hahmojen suunnittelua
Kirjoitin Wordillä noin kolmisen sivua taustaa saarelle, jonka jälkeen tuntui siltä, että kuvio on riittävän selkeä, jotta voin aloittaa varsinaisen tarinan kirjoittamisen. Tällä kertaa tein myös niin, että suunnittelin melko tarkasti kaikki ydinporukan hahmot, jotta olisi helpompi päättää, ketkä heistä ovat nimellisiä ja ketkä jäävät taustalle nimettömiksi. Tykkään itse tehdä niin, että vain niillä hahmoilla on nimi, joilla on jotain merkitystä, koska helposti liiallinen nimien viljely sekoittaa. Ainakin minua. Enkä halua itse tarkoituksellisesti sekoittaa itseäni, koska se tapahtuu ihan ilman yrittämistäkin juonikuvioiden viedessä mennessään. Hahmojen Excelissä minulla siis on nimet kaikille, mutta kunhan saan paremmin kiinni kunkin persoonasta ja siitä, ketkä nousevat tarinassa enemmän esille, jätän sitten osan nimistä pois.
Tämä hahmojen tarkka etukäteissuunnittelu oli kohdallani merkittävä parannus aiempiin tarinoihin. Palatsitarinan kohdalla mietin suunnilleen vain keskeisimmät hahmot, mutta jätin silti monen kohdalla suunnittelun puolittaiseksi. Ajattelin silloin, että en tee turhaa työtä ja mieti kaikille esimerkiksi allergioita, koska ne eivät liity itse tarinaan mitenkään. Mutta nyt, kun täytin kaikkien muidenkin hahmojen lokerot samoin kuten päähenkilön, huomasin, että on paljon helpompi valita, kuka sanoo tai tekee mitä, koska tunnen hahmot jo lähtötilanteessa paremmin. Omasta kokemusta voin sanoa, että vaikka ehkä turhauttaakin miettiä sivuhahmoille esimerkiksi juuri niitä allergioita tai perhesuhteita, kun ne eivät tarinassa missään vaiheessa tule esille, niin niistä on silti hyötyä. Mitä parempi kokonaiskuva kirjoittajalla itsellään on hahmosta, sitä helpompi on myös tuoda hahmon persoona esille. En toki tätä tekisi hahmoille, jotka vain taustalla ulkoiluttavat koiraa tai ovat muuten osa “lavastusta”.
NaNoWriMon tarinassa en vielä ollut oppinut virheistäni
Toistin kyllä valitettavasti puolittaista hahmosuunnittelua myös NaNoWriMossa kirjoittamani Helsinki-tarinan kohdalla. Toki laiskuuteni puolustukseksi sanottakoon, että päätin osallistua NaNoon ihan viime sekunneilla ja tarinaidea piti päättää melko nopeasti. Vaikka pohjaa tuolle Helsinki-tarinalle olikin, niin mitään kunnollista suunnitelmaa ei.
Kun hiljattain luin kyseisen tarinan läpi, huomasin valitettavasti, että se taustoituksen reikäisyys näkyy. Tarinassa on kyllä paljon hyvääkin, etenkin alkupuoliskolla, mutta se on niin hajanainen, että en oikein edes tiedä, miten saisin sitä yhtenäistettyä. Tai no, tiedän kyllä. Todennäköisesti noin puolet tekstistä pitäisi pyyhkiä pois, suunnitella hahmot loppuun ja miettiä sitten, mikä käy järkeen ja mikä ei. Kyseinen työmaa ei vain erityisemmin huvita. Heh.
Planet Zoo -pelistä apua saaren luontiin
Minun piti kirjoittaa siitä uuden saaren rakentamisesta, mutta vähemmän yllättäen poikkensin taas sivupoluille. Palaan sen verran vielä aiheeseen, että yleensä omat saaret, kaupungit tai kylät suunnittelen perinteisesti kynän ja paperin avulla. Hahmoja ja rakennuksia teen välillä myös The Sims -pelissä. Tällä kertaa päätin kokeilla rakentaa saareni Planet Zoo -pelissä. Täydellinen peli olisi sellainen, jos saisi Planet Zoon luonnon rakentamisen yhdistettyä The Simsin hahmojen rakentamiseen ja talojen sisustamiseen.
Jos Planet Zoo ei ole tuttu, niin kirjoitin siitä ensikokemuksia aiemmin tänä vuonna.
Koska nyt kyseessä oleva saari ei ole kokonainen valtio, niin siinä mielessä tuo Planet Zoo tarjosi hyvän vaihtoehdon rakentaa tapahtumapaikan “pohja”. Harmillisesti en kenties saa saarestani peliin kelvollista eläintarhaa, mutta toisaalta tykkään kyllä siitä, että voin harjoitella maisemointia ja maanmuotojen muokkaamista.
Seuraavaksi muutama kuva siitä, mitä Planet Zoon avulla aloin saada omasta saarestani konkreettisempaa kuvaa. Ainakin alustavaa. Ja paljonhan tähän tulee lisää sitä mukaa, kun saari tulee hahmoille tutummaksi. Toki toistaiseksi täältä julkisesta blogista on pakko myös jättää tiettyjä juttuja pois, sillä ne paljastaisivat liikaa juonesta ja saaren ominaispiirteistä.
