Minitarina | Oven takana

Suljettua ovea tuijotan. Haluanko avata sitä sittenkään? Olen seissyt tässä pitkään. Niinpä tiedän, mitä sen takana odottaa. Olen jutellut poistuvien kanssa, saanut näkymästä pilkahduksen. Näyttäisi ruoho olevan vihreämpää, vaikka taivaalle myrskypilviä leijuukin. Kun…

0 kommenttia

Minitarina | Pieleen mennyt baari-ilta

On vaihteeksi lauantai-ilta, ulkona on pimeää kuin joulupukin villasukassa ja viiniä on ehtinyt kulua jo puolitoista pulloa. Odottelen merkkisoittoa, jotta voin hypätä kenkiin ja kipaista juhlimaan elämäni auvoa keskustan ravintoloihin.…

0 kommenttia

Minitarina | Kuulustelu

Kirjoitin Kuulustelu-minitarinan vuosia sitten, mutta jollain tavalla tykkään tästä edelleen. Harvinaista siis, kun vanhoista teksteistä on kyse. Julkaisen tarinan tässä sellaisenaan sen ihmeemmin editoimatta. Kuulustelu Siitä on yli kuukausi! Miten…

0 kommenttia

Minitarina | Liisa ja Cecilia

Aurinko häviää puiden taakse, eikä ikkunoista tulvi ympärilleni vähäisintäkään valoa. Astun kynnyksen yli, seison ja kuuntelen. Vaaleanharmaassa huoneessa vallitsee hiljaisuus. Ei pienintäkään kolahdusta tai hengähdystä. Ei edes edellisellä viikolla kuuluneita…

0 kommenttia

Minitarina | Pakene

Oheisen tekstinpätkän kirjoitin taannoin aamusivuina, ja nyt muutamilla muokkauksilla tein siitä julkaisukelpoisen. En muokannut kuitenkaan isommin, koska halusin säilyttää tekstissä tietynlaisen virtaavien ajatusten fiiliksen.  Kymmenen vuotta. Kymmenen nautinnollisen pitkää vuotta…

0 kommenttia